Mocca siis kotiutui joukkoomme nopeasti. Perheen sydämen tämä pieni hurmuri valloitti aivan muutamassa päivässä. Alkuun ulkonakin Mocca tassutteli aivan kantapäässä kiinni, mutta jo muutaman päivän kuluttua alkoi ympäristö kiinnostaa niin, että piti ruveta tekemään tutkimusmatkoja. Koska kaveri ei tässä vaiheessa ymmärtänyt, mitä tarkoittaa "tänne!", tuli jo herran saapumista seuraavana viikonloppuna ajankohtaiseksi aidan rakentaminen takapihallemme.
Moccan hypättyä jo saapuessaan - ollessaan vielä erittäin pikkuinen aikuiseen havaan verrattuna - ketterästi n. 25cm korkuiseksi pengerrettyyn kukkapenkkiini, aidan korkeus hieman mietitytti. Päädyimme tekemään aidan 80cm korkeasta verkkoaidasta ja alaosaan laitoimme kanaverkkoa - tämä on edelleen pitänyt jo aikuisen mitat saavuttaneen duracellin hyvin omassa pihassaan.
Moccan saavuttua, koko perhe huomasi hyvin äkkiä, että wc:n ovi on syytä pistää kiinni. Muutoin tiedossa rullakaupalla Serlaa silputtuna ympäri taloa. Sama myös, jos unohti lehden tai muita papereita silppurimme saataville. Yllättävän hyvin sähköjohdot sai olla rauhassa. Kuitenkin ehkä selkeä näyttö havaneesien älykkyydestä on Moccan pureskelemat nettimodeemin jatkojohdot; huomionkipeä mussukkamme kyllästyi katselemaan Timon nettipokerin peluuta ja juuri h-hetkellä ilmestyi ruutuun "Connection error" ja koiramme johdon pätkien vieressä pää kallellaan viattomin silmin "en se ollut minä". Ja tämä ei ollut yksittäinen kerta! Myöskin perheenjäsenten sukkien ja alusvaatteiden pureskelu ja piilotus ovat olleet erittäin paljon Moccaa kiinnostavia. Aika nopeasti oppi erottamaan koiramme sipsutuksesta, milloin on tullut napattua jotain kiellettyä; edelleenkin kun alkaa kuulua erittäin nopeiden ja kepeiden askeleiden kipitys toista huonetta kohti, voi olla melko varma, että nyt Herra Moukarin suusta löytyy jotain sinne kuulumatonta..;-)
Sitten alkoi koiran koulutus. Osallistuimme toukokuussa 3kk:n iässä Rakkaiden Haukkujen järjestämälle pentukurssille. Kurssilla puhuttiin yleisestikin pennun - ja aikuisenkin koiran - kanssa olemisesta, koiran ajattelutavasta ja palkitsemisesta. Lisäksi joka kerralla oli lopussa sosiaalistamishetki. Ehkä olimme odottaneet enemmänkin perustottelevaisuuden opettelua ja lisäksi olisi ollut mukavampi olla ulkona - nimittäin kurssi järjestettiin luokkahuoneessa, joka oli jaettu loossihin lakanalla ja jokainen koira omistajineen oli yhdessä loossissa. Välillä yleisluontoinen "miten koiran kanssa ollaan" -tyylinen lätinä tuntui turhalta ennenkin koiria omistaneena, mutta ehkä sellaista jotkut tarvitsevat? Kuitenkin hyvääkin jäi kurssista käteen, kuten palkitsemisen ajoitus ja ennakoiminen eli kun huomaa koiran alkavan tehdä epätoivottua, keksii äkkiä koiralle jotain sallittua tekemistä ja kehuu siitä. Myöskin pennun sosiaalistaminen on tärkeätä ja sitä pyrimme tekemään pitämällä Moccaa mukana joka paikassa ja hän sai tavata pentuna paljon erilaisia koiria. Niin ollen edelleenkään ei ole minkäänlaista rähinä-ongelmaa, vaikka vastaan tulisi miltei minkälainen ja -kokoinen koira tahansa.
Onhan se kuitenkin niin, että vaikka kävisi mitä tahansa kursseja koiransa kanssa, tärkeintä on kotona tapahtuva koulutus ja harjoittelu. Kaikenkaikkiaan olimme todella yllättyneitä, miten helposti Mocca oli koulutettavissa. Sisäsiistiksi miekkonen oppi todella nopeasti ja muutenkin perustottelevaisuus oli helppoa hänelle opettaa. Aivan pikkupentuna kävimme paljon Moccan kanssa lenkillä metsässä, missä hän sai juosta vapaana. Ehkäpä siitä johtuen alkuun hihnassa kulkemisen opettelu oli työlästä - no kukapa sitä kiinni haluaa kulkea, kun vaihtoehtona on vieressä oleva metsä ja vapaana hilpattelu..? Mocca oli alkuun kova vetämään, kun sitten otettiin periaatteeksi, että joka kerta herran vetäessä pysähdymme ja jatkamme vasta hihnan löystyessä, lenkkivauhti oli välillä tyyliin 100 metriä puolessa tunnissa...:-) Valjaitakin kokeilimme, mutta ne takkuunnuttivat turkkia tosi paljon. Kesän loppuun mennessä homma rupesi kuitenkin toimimaan ja ukkomme oppi käyttäytymään hienosti hihnassakin.
Kommentit