Muiden kirjoitusteni ohessa olen kirjoittanut siitä, kuinka olin suoraan sanottuna kusessa Moccan turkin vaihtuessa pentukarvasta aikuisturkkiin. Tuolloin tuli monenlaisia turkinhoito-ohjeita selailtua netistä. Osuipa sitten silmäni jollain keskustelupalstalla tekstiin, kuinka eräillä turkkiroduilla leikataan turkki pentukarvan vaihtuessa.
Niinpä sitten kun Moccan turkki oli lähinnä tupeeratun näköinen, tartuin tuumasta toimeen ja leikkasin turkin puolipitkäksi - aivan lyhyeksi en olisi ikimaailmassa raaskinut turkkia leikata, kun tuntuisi, että siinä menisi osa koirani kauneutta! Lohdutin itseäni kuitenkin, että leikataanhan ihmisiltäkin kuivat latvat ja jospa vaikka uusi karva kasvaessaan olisikin cottonimaisen pumpulikiharan sijaan havalle tyypillistä laineilevaa silkkiä...
No kuinkas sitten kävikään? Huomasin, että leikkaus ei turkinhoitoa yhtään helpottanut ja karvan laatu ei muuttunut miksikään uudelleen kasvaessaan. Pieni haju havanesen "oikean laatuisesta" turkista minulla on, onhan Moccan etuosa valkoista silkkistä karvaa ja peräpään soopelin värinen karva kiharaa helposti takkuuntuvaa. Usein kuuluu sanottavan, että soopelin värisiin tai tummiin havanesen turkkeihin liittyy huono karvan laatu. Sitä en kuitenkaan allekirjoita lainkaan, koska olen nähnyt aivan upea turkkisia niin mustia kuin soopelin värisiäkin havaneseja! Jotkut kasvattajat pyrkivät kiinnittämään jalostustyössään huomiota terveysseikkojen lisäksi myös karvan laatuun. Ja siinä olisikin ajateltavaa - yksi pointti, joka on tärkeää aivan jokapäiväisessä elämässä koiran kanssa. Ja lisäksi kyllähän valuva silkkinen turkki on kauniin näköinenkin.
Leikkausoperaationi ei siis auttanut. Päätin ottaa härkää sarvista ja ryhdyin taistoon. Karvan vielä vaihtuessa jouduin kampaamaan turkkia lähes päivittäin, muuten oli operaationa kyljen mittaisten rastojen avaaminen - ja se ei muuten koiran "hoitomyöntyvyyttä" lisää, jos aina kampaamiseen liittyy jättiläismäisten takkujen selvittely! Ei Moccan turkki tiheästä kampaamisesta näyttänyt yhtään liiaksi ohenevan - ehkä silkkiselle valuvalle turkille niin kävisikin. Kun ennen kampaamista kostutin turkin huolellisesti hoitosuihkeella, ei se kampaamisesta kulunutkaan. Ja minkäs teet, jos vaihtoehtona on takut, joita sitten availet tuntikaupalla... Sain hyvän ohjeen kostuttaa takku hoitonesteellä ja alkaa avaaminen takun reunasta karva karvalta - vaatii kampaajalta kärsivällisyyttä, mutta ei tee koiralle kyllä juurikaan kipeää. Sittemmin saksia en ole joutunut kertaakaan käyttämään takkujen selvittelyyn. Aiemmin takkujen selvittelyssä miehekkäästä porustaan Dramatico -lempinimen saanut Moccakin köllöttää ihan tyytyväisenä ja antaa rauhassa selvitellä. Alunperin kampasin Moccaa trimmauspöydällä. Kun sitten turkinvaihtuessa siitä alkoi tulla joka päiväistä puuhaa, niin koira tv:tä katsellessa sohvalle pötköttään kampausta varten. Turkinhoidosta alkoi tulla jopa rentouttavaa.
Jonkin aikaa karvanvaihtumisen jälkeen havahduin, että karva siis kasvoi takaisin, mutta on edelleen melko kuivaa ja perä näyttää herkästi siltä, kuin olisin sen aamulla kreppiraudalla käynyt läpi. Taas nettiin selaamaan neuvoja ja bongasin Nutrolin-öljyn. Mocca on nyt syönyt sitä kuukauden verran ja turkin kunto on parantunut huomattavasti! Lisäksi tamperelaisesta trimmausliikkeestä löysin todella hyvän Artero Protein Vital -hoitoaineen. Olen kuivimpiin kohtiin jättänyt sen pesun jälkeen ja se on ollut Moccan turkille tosi sopiva.
Melkoista touhua on sopivien hoitotuotteiden löytäminen ollut. Monista tuotteista olen lukenut jostain kehuja ja ostanut todetakseni että ei toimi täällä. Ja koirien turkinhoitotuotteethan ei mitään kovin huokeita ole...
Yksi asia mitä en alussa tajunnut, on turkin föönäyksen tärkeys pesun jälkeen. Föönäsin kyllä, mutta jos oli kiire, saattoi turkki jäädä hieman kosteaksi. No seuraavana päivänä sitten ihmettelin turkin tyvessä olevia takkuja. Nyt olen huomannut, että kun turkin todella föönää aivan kuivaksi samalla kammaten, niin eipä ainakaan Moccalta takkuja löydy. Enää ei tarvi kammata herraa päivittäin, mutta joka päivä tupsutan koiraan hoitosuihketta... Lisäksi löysin netistä Juha Kareksen pennun hoito-ohjeet, joissa turkki neuvottiin pesemään laimennetulla shampoolla osissa ja aina välillä huuhtelemaan, jotta shampoo ei olisi missään kohtaa turkkia kovin pitkää aikaa. Tarkemmin ajateltuna aivan järkeenkäypä asia - joskus tuntuu, että shampoon jälkeen turkki suorastaan natisee käteen, mikä tarkoittaa sitä, että se on liian kuiva. Jos siis shampoo vielä olisi pitkään turkilla, niin kyllähän se varmasti kuivattaa!
Nyt siis hiljalleen kantapään kautta olen oppinut hoitamaan havannankoiran turkkia. Lisäksi alan olla tyytyväinen, kun hoitaminen ei enää ole sellaista "takkuamista" kuin ennen. Seuraavan havani kohdalla olen varmasti jo viisaampi ja tiedän mikä toimii ja mikä ei. Ja ajattelisi toisen koiran turkin hoidon olevan jo siinäkin mielessä helpompaa, kun on jo jonkinlaiset rutiinit.
Kommentit