Moccan viimeisin näyttelykokemus oli Lahden pentunäyttely 1.11.08. Päivä ei ollut Moccan. Kehässä kävely oli sen sellaista takkuamista, ettei siihen mennessä vielä ole missään ollut, puhumattakaan seisomisesta. Protestiksi yritti kaveri vielä merkata tuomarin jalalle pöydälle mennessä. Kun sitten pöydällä arvon herra yritti kääntää tuomarille takamustaan hampaita katsottaessa, tuomari kivahti: "sinä, et MINULLE selkääsi käännä". Sen jälkeen ei ole kaveri antanut suosiolla kenenkään vieraan tutkia itseään, joskaan siihen astikin herran ko-operaatio pöydällä oli sattuman kauppaa. Olimme sarjamme ainoa, joten sijoitus oli 1. KP:ta emme kuitenkaan saaneet ja näin ollen emme sinä päivänä ROP:sta /VSP:sta kilpailleet. Emme sitä olleet ansainneetkaan.
Pentunäyttelyiden tarkoitushan on tutustuttaa uusien koirien omistajia näyttelytoimintaan ja saada innostumaan näyttelyistä. Jos tuo olisi ollut ensimmäinen näyttelykokemuksemme, olisi varmasti ollut myös viimeinen. Onneksi oli positiivisempiakin kokemuksia taustalla.
Nyt on suunnitelmissa alkaa Moccan kanssa uusi, positiivisempi lähestymistapa näyttelyihin. Aikomuksena osallistua näyttelykoulutuksiin ja antaa vieraiden tutkia kaveria pöydällä runsaasti palkiten, niin josko se siitä alkaisi taas sujumaan. Toki koiran ehdoilla mennään (hieman lahjomalla ja positiivisella kannustamisella tietenkin...). Sitten kun homma alkaa sujua, mennään uudelleen kokeilemaan. Näyttelykoulutuksessa on sekin hyvä puoli, että siellä on paljon muita koiria ja koira tottuu siihen, että tässä tilanteessa seisotaan rauhassa, vaikka muita on ympärillä kuin paljon tahansa. Lisäksi tottumattomana handlerina jo viime kesän näyttelykoulutuksissa sain itsekin kullanarvoisia vinkkejä.
Olen pohtinut syvemmin tuota näyttelyrimpuilua ja tullut siihen tulokseen, että se on sellainen oravanpyörä; Itse jännitän koiran esittämistä ja koira vaistoaa sen. Niinpä koirallekin alkaa tulla tavallista enemmän "häröilyenergiaa" ja kun sitten koira rimpuilee, minua hermostuttaa, koira huomaa sen ja oravanpyörä on valmis... Näin ollen tässäkin asiassa taitaa päteä: harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu.
Tuota jännittämis-aspektiakin olen tosin miettinyt; koiranäyttely on KOIRIEN kauneuskilpailu. Miksi sitten MINÄ remmin päässä jännitän? Olo tuntuu tumpelolta ja tuntuu, että kaikki katsoo, vaikka tosiasiassa ihmiset taitavat olla kiinnostuneempia koirastani, kuin minusta...
Kommentit